Hoitohuone Silmu

Missä olin työharjoittelussa ja millaista siellä oli?

Työharjoittelupaikka oli Fuengirolassa sijaitseva suomalainen hierojaopisto Hierojaopisto Espanjassa. Sinne oli turvallista lähteä heikommallakin englannin kielen taidolla. Reissuun sai Erasmus+ apurahan, mikä kattaa vähintään matkat ja asunnon.

Opistolla oli mahdollista osallistua hierojaksi opiskelevan ryhmän mukana laadukkaaseen suomenkieliseen opetukseen ja jatkaa sen jälkeen omaan työvuoroon. Työvuorot olivat joko klo 12–16 tai 16–20. Kymmenen neljän tunnin mittaisen työpäivän aikana ehdin hieroa yhteensä 25 asiakasta. Hieronta-ajat olivat 30, 45, 60 tai 90 minuuttia.

Noin yksi kolmesta asiakkaastani oli ulkomaalaisia. Heidän kanssaan pääsin mukavasti haastamaan itseäni englannin kielen kanssa. Mun haaste on puheen ymmärtäminen etenkin silloin, kun asiakas puhuu nopeasti. Myös sanavarastoa ois hyvä kartuttaa. Puhuminen on kuitenkin mulle parhaista tavoista oppia ja rohkaistua käyttämään kieltä.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin hyvä ja antoisa, kannatti lähteä! ☀️

Kiitos Kari ja koko Spoman porukka – oli mukava tutustua teidän työyhteisöön ❤️

– Virpi

Tiistai aamuna tyhjä syli sai kaivattua täytettä, kun sain lapset syliin yli kahden viikon jälkeen ❤️

Valtavan suurta kokemusta rikkaampana sain palata kotiin rakkaiden luokse, tuttuun ja turvalliseen. Sinne, missä on kaikki tärkeä, koko elämä ❤️

Olo on silti myös haikea. Meillä oli niin ihanat ja jännittävät 15 päivää Fuengirolassa. Noihin päiviin mahtui ihan hirveästi kaikkea töiden lisäksi.

Lähtöä edeltävänä päivänä tuli yllättävä viesti. Meidän asuntovaraus peruttiin edellisten asiakkaiden sotkettua ja rikottua paikat. Ehdittiin jo kuvitella itsemme hierontapöytien päälle ensimmäiseksi yöksi 😅 m***a löydettiin onneksi uus asunto. Sen sijainti oli vain kauempana ja siksi päivittäiset bussimatkat tuli kuvioon mukaan.

M***a ei se mitään! Pelkästään bussimatkat ja sekavat aikataulut oli jo seikkailu! Aika monet juoksut juostiin, että ehdittiin pysäkille. Hyviä spurtteja släpäreillä vai mitä Tmi Paula Eskola 😅 asunnon sijainnin vuoksi päivät oli pitkiä. Aamusta lähdettiin ja illalla palattiin. Hartioista tuntee, että reppua on kannettu.

Kaksi viikkoa saatiin tankata aurinkoa ja lämpöä. Koin mukavia ja mieleenpainuvia kohtaamisia asiakkaiden kanssa, opin uutta, sain uusia kokemuksia ja löysin itsestäni rohkeutta, mitä en osannut odottaa.

Kun kuulin tästä mahdollisuudesta päästä Espanjaan harjoitteluun, ajattelin, ettei se ikinä tule onnistumaan meidän arkeen. M***a kiitos muru, kun pidit loput kesälomista vasta nyt 🫶🏼

Yrittäjyys on opettanut minulle paljon – ennen kaikkea itsestäni.

Se on vaatinut rajojen vetämistä. On ollut pakko opetella huolehtimaan siitä, että elämässä on riittävästi myös vapaa-aikaa, lepoa ja palautumista.

Se on vaatinut rehellisyyttä. Kaikkea ei voi osata, eikä tarvitsekaan. On tärkeää uskaltaa myöntää, milloin omat taidot tai voimavarat eivät riitä.

Se on vaatinut avoimuutta. Joskus ei vain jaksa. Silloin on osattava pysähtyä, ottaa omaa aikaa ja vetää hetki henkeä. Myös yrittäjä saa olla väsynyt ja keskeneräinen.

Se on vaatinut nöyryyttä. Autan ja teen sen, minkä osaan ja mihin voimavarani riittävät.

Yrittäjyys on opettanut myös sietämään epävarmuutta. Tulot tulevat tehdystä työstä, ja elämän yllättävät tilanteet, esimerkiksi omat tai lasten sairastelut, vaikuttavat väistämättä toimeentuloon. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

Se on vaatinut myös stressin sietämistä. Epävarmuus tuo mukanaan huolta ja stressiä, ja yrittäjänä niiden kanssa on opeteltava elämään. Vuosi vuodelta se on kuitenkin tuntunut hieman helpommalta. Tai ainakin oon oppinut suhtautumaan siihen eri tavalla.

Ennen kaikkea yrittäjyys on vaatinut luottamusta omaan tekemiseen ja uskoa huomiseen. Tulee hetkiä, jolloin miettii, riittääkö tämä, osaanko.

Silti juuri luottamus ja usko huomisesta ovat niitä asioita, jotka ovat kantaneet mua eteenpäin ja pitäneet Hoitohuone Silmun pystyssä.

Ja ehkä yrittäjyydessä onkin lopulta kyse juuri siitä, että epävarmuudesta huolimatta uskaltaa ja haluaa jatkaa ❤️

Yrittäjän päivänä 5.9.2026

Selkä heitti mut nöyräksi mustikkametsässä, kun astuin syvään kuoppaan. Ensin tyhjän päälle pudotus, sitten ottikin kova maa vastaan ja selkä sai iskun.
Tämän myötä oon joutunut perumaan aikoja ja siirtämään niitä tulevaisuuteen. Lisäksi tuleva kahden viikon harjoittelu Espanjassa vähentää aikojen saatavuutta tänä syksynä.

Erityisesti yli tunnin mittaisia hoitoja saatavilla vasta lokakuussa.

Tänään ollut kyllä nihkeä päivä hyväksyä tämä mennyt viikko. Monenlaista tunnetta tullut ja mennyt laidasta laitaan. Kiitos, kun ootte olleet ymmärtäväisiä hoitoaikojen siirtyessä ❤️

Harjoittelusta Espanjassa tuutte varmasti kuulemaan lähempänä lisää 🤩

Kiireettömiä aamuja, päiviä ja iltoja.
Auringonlaskuja, hitaita aamuja.
Rentoutumista luonnossa yksin ja yhdessä.
Niittykukkia, perhosia, kastehelmiä heinässä.
Aikaa rakkaiden kanssa.

Kalastusta ja mustikkaretkiä,
niitä pieniä ainutlaatuisia hetkiä.
Hulluttelua lapsen lailla,
Naurua ja syvältä kumpuavaa iloa, huolta vailla.

Vapautta hyppiä veteen lasten kanssa kilpaa,
Juosta pitkin hiekkarantaa.
Päästää sisäinen lapsi villinä vattupuskaan,
leikkiä, ettei meitä huomaa kukaan.
Vapautta olla tällainen minä.

Ja niin paljon muita ihania muistoja.
Naurattaa, rinnassa kuplii ilo ja tunne,
jota ei voi sanoittaa.

Nyt muistellessa sen huomasin,
Sain juuri sitä, mitä eniten tarvitsin ♡

Kiitos kesäloma, koitan pärjätä seuraavaan kesään 👋🏻

Ps. On menny hermot m***a kertaa ja lapsille pitänyt suuttua. Se on totuus, m***a ne ei oo muistelemisen arvoisia hetkiä 🤭

Se on sydän,
joka oppii kulkemaan
oman kehon ulkopuolella.
Se on hiljaista huolta,
loputonta toivoa,
ja suurinta rakkautta.

Äitiys on voimaa,
joka pehmenee lempeydeksi.
Ja vaikka päivät vaihtuvat,
äidin rakkaus
ei koskaan väsy kantamaan.

5 vuotta yrittäjänä. Jos tämä ois sanottu 10 vuotta tai edes 6 vuotta sitten, oisin nauranut. Höpöhöpö, ei musta ikinä tuu yrittäjää! Kas, kummaa. Tässä sitä ollaan ja onnellinen siitä! 😊

Minä tahdon
Enemmän kuin uskotkaan
Että tiedät mikä ihme sinä oletkaan
Ja minä toivon
Enemmän kuin arvaatkaan
Että tulet juuri tuollaisena aina pysymään.

Ja minä uskon
Että kuten minäkin
Sinä opit hentoja säröjäsi rakastamaan
Sillä keskeneräisyytesi
- vaikket sitä uskoisikaan-
On se syy miksi sinua niin rakastankaan.

Ja minä vaellan
Vaikket sitä näkisikään
Sinun vierelläsi jokaiseen rajuilmaan
Ja tämä käteni
Lujemmin kuin arvaatkaan
On valmis aina sinut pystyssä pitämään.

Sillä minä rakastan
Enemmän kuin uskotkaan
Sinua
Maailman äärienkin taa
Eikä kesken lopu tämä rakkauteni
Mistään syystä

Eikä milloinkaan.

Tekstin kirjoittanut Sinä olet minun kaunein runoni ♡

Tämä kyllä herkisti ja sujahti äidin sydämeen, jonka esikoinen on koko ajan lähempänä murrosikää. Se on uutta, jännittävää ja ehkä välillä myös pelottavaa. Miten sitä osaa olla hyvä vanhempi myös silloin, kun myrskyää ja kipinöi. Ehkä sitä kasvaa lapsen kanssa rinnakkain uuteen vaiheeseen. Kumpikin yhtä pöllähtäneenä kaikesta uudesta, mitä se polku tuo tullessaan. Raakileina ❤️

Oli kyllä niin mukava lähijakso koululla! Olo on kuin Kallella: Nöyrä ja sydän täynnä lämpöä 🫶🏼 Kalle kyllä vois pikkasen nostaa leukaa ylöspäin, ei ihan noin paljon tarvi nöyristellä 😅

"Hän antoi rauhan ja levollisuuden
muuttaa asumaan sydämeen.
Nyt oli aika pysähtyä
ja nauttia tästä hetkestä.
Sitten voisi taas suunnistaa
sydän uusia suunnitelmia täynnä
kohti ensi (tämän) vuoden valoisia päiviä."

-Lyhennelmä Maria Vakkurin runosta-

Hyvää tätä vuotta! 😍

On ollut aika loikata kohti seuraavia suunnitelmia ja unelmia. On aika oppia lisää ja syventää olemassa olevaa osaamista. Kauan tätä pyörittelin, saadaanko meidän arkeen sopimaan, m***a täällä sitä ollaan, Vuokatissa, hieronnan ammattitutkintoa opiskelemassa.

Vaikka täällä on nyt 30 astetta pakkasta, kevään ja kesän lapsi on hymyssä suin pikkuhiljaa lisääntyvästä valosta ja uudesta tulevasta. Hyvillä mielin huomiseen 🫶🏼